Åland 2-dagars 2026 Ratamestarin lausunto

Nämä ovat jo kolmannet Åland 2-dagars -kilpailut, jotka olen saanut kunnian ratamestaroida. Maastot ja kilpailukeskukset ovat kerta toisensa jälkeen olleet otolliset, mutta nyt ollaan jo lähellä huippua – Getabergenin päällä.

Edellisten vuosien tapaan olen ollut myös kartasta päävastuullinen. Getabergenin karttaprojekti alkoi syksyllä 2024. Sopiva paikka aloittaa ylimenokausi SM-erikoispitkän jälkeen. Syksyn lyhyet päivät rytmittivät työntekoa. Otsalamppu on siitä pirullinen työkaveri, että sen kanssa voi jatkaa hommia yötä myöten. Kartanteko ei ole tehokasta, mutta harjoituspaketin rasteja voi viedä pimeässäkin, niin ei tarvitse aloillaan levätä. Hamnsundetissa vastaan tuli mäyrä. En ollut liiaksi ihmisiä nähnyt viikon aikana joten virittelin keskustelua: “Laittaisin rastin tähän, jos sopii”. Mäyrä katseli hetken, tuijotti lampun valoa kuin pohtiakseen, kääntyi ja meni matkoihinsa. Ymmärsin hiljaisuuden myöntymisen merkiksi ja sain rastin paikoilleen.

Getan kartta on suuri eikä se yhdellä reissulla valmistunut. Hommia jatkettiin kesällä 2025. Sain onnekseni apujoukkoja: Ennin ja Eliaksen. He ottivat vastuulleen kartan pohjoisosat. Hellettä riitti ja perustimme vesikätkön. Aurinko porotti kalliolla ja nestehukka oli läsnä myös Eliaksella. Edessä häämötti jokin pöytä. Jo hoipertavalla askeleella sitä kohti. Ystävälliset kasvot ja kysymys: ”Vill du ha saft?” Sen verran Elias ymmärsi, että tämän on oltava harhakuvitelma, kangastus. Kartoittaminen on mennyt liian pitkälle. Mutta ei, ystävällinen maanomistaja oli tarjoamassa vaeltaville ohikulkijoille mehua, tosi tarina. Samantyylinen juomapiste on tarjolla osalle sarjoja sunnuntaina pitkällä matkalla.

Heinäkuussa ei aurinko liiaksi rytmittänyt työtä, ja viihdyimme metsässä. En saanut helteeltä nukuttua ja aloitin päivän viiden maissa aamukartoituksella. Eliaksella päivät venyivät välillä iltayhteentoista. Maastotyön jälkeen voi puhtaaksipiirtää – vaikka kello kolmeen yöllä. Kolmessa vuorossa kartta edistyi ja tuli valmiiksi. Saapui taas syksy ja nyt pääsin ratasuunnittelun kimppuun.

Ensimmäisenä tuli mieleen, että tämä on aivan liian hieno maasto kansallisiin kilpailuihin – pitäisi saada arvokisat tänne. Mieluummin näin päin, sillä kansalliset pidetään. Mutta pitkä matka on saatava. Muuten vain raapaistaan hienompia alueita. Maastoa jää onneksi yllin kyllin kartan ulkopuolelle, jos jatkossa haluaa isompia kisoja järjestää.

Ratasuunnittelun jälkeen on hyvä käydä maastossa merkkaamassa rastipisteet ja tarkistamassa karttaa. Joulukuussa talvi vaikutti leudolta ja varasimme matkan tammikuulle. Silloin odotti kunnon lumihanki ja merkkasin rasteja liukulumikenkien avulla. Maaliskuussa oli syytä ottaa uusi yritys ja saimme mielenrauhan siitä, että kaikki on kunnossa.

Åland 2-dagars -kisoissa on totuttu 10- ja 12-vuotiaiden suoriin ratoihin. On ollut apuviitoitusta ja myös hymynaama-merkkejä ruotsalaiseen tapaan. Tällä kertaa nämä radat eivät ottaneet luonnistuakseen. Kalliolla kulkee heikkoja polkuja, joita on vaikea seurata kävelyvauhdissakin. Vaikka olen periaatteessa suorien ratojen kannalla, tällä kertaa ne eivät vain sovi maastoon. Suunnistusliitto on korostanut viime vuosina lasten ratojen sopivaa vaativuustasoa, syystäkin. Lukiessani ohjeistuksia en vain saanut mielekkäitä suoria ratoja 10- ja 12-vuotiaille. Siimariradat ratkaisivat ongelman. Vaativuustaso on sopiva ja maasto mielekästä. Siimari on työläs vetää ja purkaa. Ilta- ja aamukisassa on se hyvä puoli järjestäjän näkökulmasta, että siinä on yö välissä.

Aikuisten radat muodostuivat helpommin. Tosin ratasuunnittelu on aina loputonta hiomista. Jos ei ole tyytyväinen, tekee muutoksia. Isot kiitokset ratasuunnittelussa auttaneille ja mielipiteensä kertoneille Anna Ojapalolle, Lauri Kahilalle ja Åland 2-dagars “idean isälle” valvoja Mikko Lammikko Eskolalle. Kiitokset myös Soltunalle kartoituksen aikaisesta majoituksesta ja kilpailukeskuksen mahtavista puitteista.

Minkälainen maasto suunnistajia Getabergenillä odottaa? Omasta mielestäni Ahvenanmaan hienoin maasto ja varmuudella jokaiselle ikimuistoinen maasto. Jyrkänteet kaartuvat vastakkain, pirunpellot haastavat muutoin helppokulkuista etenemistä, näennäinen helppous vaihettuu pienipiirteiseksi takarinteeksi. Merimaisemat, korkeuserot ja muut luonnolliset reitinvalintaelementit korostavat suunnistuselämystä. Maaston erikoisuutena suuria luolia on kymmenkunta. Paras neuvoni suunnistajalle näihin kisoihin on nauttia hienosta kilpailusta.

Lämpimästi tervetuloa nautiskelemaan pääsiäisenä Getabergenille!

Anton Kuukka